keskiviikko 29. heinäkuuta 2015

Ronkelin ruokaohje

Minä olen ronkeli mitä tulee ruokaan. Ruokavalioni on melko suppea. Allerginen en ole millekään, mutta hyvin kehittymättömät makuhermoni sylkevät sappeä kun kuulevat herkuista kuten juustot, sienet, nilviäiset, äyriäiset ja muut meren herkut. Listahan jatkuu vielä kasalla kasviksia. Unohdinkohan jotain - ai niin, kananmunat.

Olen antanut viisaampien kertoa itselleni, että yksi syy miksi onnistuin kasvattamaan lihasmassaa laihdutuksen aikana, on ollut oikeanlainen ruoka. Onneksi siitä vähästä mitä syön, saa kasattua terveellistä ja hyvääkin. Enkä tarkoita tällä makkaroita, valitettavasti. Teen usein jonkun ison, kasvispohjaisen padan, josta riittää evästä töihin moneksi päiväksi. Saatan minä syödä samaa illalla kotonakin jos en jaksa muuta tehdä. Idea on että ruokaa on kokoajan valmiina. Sillä sain lopetettua suoraan jääkaapin ovella syömisen.

Tässä muutama helppo "resepti", kipakka kasvispata ja uunijuurekset. Molemmissa sopivasti kasviksia, proteiineja, hiilihydraatteja ja rasvaa, ettei muuta tarvitse. No jos lasin maitoa vielä viereen ja pari salaatinlehteä antamaan väriä.


Kipakka kasvispata (6 annosta)
1 pussi Findus wok Spicy Zanju
1 sipuli
2 porkkanaa
3 lehtisellerin vartta
pari tomaattia
2 dl riisi-kauraseosta tai silkkaa riisiä
2 rkl rypsiöljyä
mausteita ja yrttejä oman maun mukaan
(kourallinen pähkinöitä ja/tai siemeniä)
300-600g broilerin suikaleita (kuinka paljon haluaa proteiinia lisätä)

Keitä riisi-kauraseos valmiiksi ohjeen mukaan. Sillä välin kun riisit kypsyvät tee muut:

Kuullota pieneksi pilkottu sipuli ruokalusikallisessa rypsiöljyä, lisää wokkivihannekset kun sipulit ovat kuullottuneet. Kääntele muutama minuutti. Raasta porkkanat karkeaksi raasteeksi, pilko sellerit pieneksi kuutioksi ja tomaatit reiluiksi lohkoiksi. Heitä sekaan ja kääntele minuutti pari. Idea on että porkkanat eivät kypsy, vain vähän pehmenevät. Lisää vielä valmiiksi keitetty riisi-kauraseos ja kääntele kasvisten joukkoon.

Paista broilerin suikaleet pannussa, mausta haluamallasi tavalla ja heitä muiden aineiden joukkoon. Sekoita. Anna seisoa hetki kannen alla. Syö monta päivää.


Uunijuurekset (4 annosta)

bataattia puolikas
puolikas kesäkurpitsa
2 porkkanaa
1 (puna)sipuli
1 paprika
200g pikkutomaatteja
1 rkl rypsiöljyä
suolaa, pippuria
yrttejä maun mukaan
300-400g kasleria tai muuta possua


Esikypsennän reiluksi pilkotut porkkanat keittämällä niitä vartin suolalla ja rosmariinilla maustetussa vedessä. Sitten pilkkomaan bataatti, kesäkurpitsa, sipuli ja paprika sopiviksi haarukkapaloiksi. Kauhean pieneksi ei kannata lohkoa, muuten menee mössöksi. Kaikki kasvikset uunivuokaan, päälle vielä tomaatit, suola ja pippuri.

Marinoin ihan ohuiksi suikaloidun kasslerin rypsiöljystä, grillimausteesta (kyllä) ja ruohosipulista tehdyssä marinadissa. sitten asettelen suikaleet vuokaan kasvisten päälle. Uuniin grillivastuksella ylätasolla ensin 20 min 225 asteessa, sitten peitän vuoan foliolla ja annan olla uunin keskitasolla vielä noin 20-25 min.

Jos kastiketta kaipaa niin kevytkermaviilistä ja dippimausteseoksesta saa kasvisten kanssa hyvin maistuvan kastikkeen.



Aina voi myös ostaa pakasteesta valmiin pussin uunijuureksia ja kypsentää ohjeiden mukaan. Kasslerinkin voi korvata kanalla, jolloin ruoka on paljon terveellisempää. Ja... soveltaen :)







keskiviikko 22. heinäkuuta 2015

Palkkapäivä

Eilen koitti päivä jota olin pitkään jännityksellä odottanut. Minulla oli aamulla aika InBody kehonkoostumusmittauksen ja sen jälkeen kuntotestit Kadrin kanssa. Vaikka oma vaakani kertoi että painoa on lähtenyt jokunen kilo, niin ne kaikki muut lukemat kiinnostivat. Olen tehnyt painonpudotuksen ja terveemmän kehon eteen töitä kevään ja alkukesän ja tulokset olisivat minulle ikään kuin palkka. Minkälainen, se selviäisi pian.

Ennen kuin alan ruotimaan lukemia, haluan jakaa yleisfiiliksen kuluneista kuukausista.
Vaikka muutoksia elämäntapoihin on tullut melkoisesti, niin silti kokonaisfiilis on, että kaikki on kuitenkin käynyt aika helposti. Siis olenhan minä hikoillut pienen järven verran, sovitellut aikatauluja, kärvistellyt makeanhimossani ja kaikkea vastaavaa minkä voi asiaan ajatella liittyvän. Lihaksetkin ovat olleet enemmän kipeinä kuin ei. Siltikin viikko kerrallaan etenevä kunto-ohjelma ja selkeät ohjeet ruokavaliota varten tekivät asiasta yksinkertaisen. Sen kun noudatan päivä kerrallaan Kadrin ohjeita, niin se on siinä.

InBody-mittaus on yksinkertaista. Laitteen päällä seisotaan minuutti ja pian kone jo raksuttaa analyysiä mitä sinne nahan alle kätkeytyy. Tulosten aukilukemisen tekee ammattilainen, joka osaa oikeasti kertoa mitä lukemat tarkoittavat.

Olen oikein tyytyväinen pudonneisiin kiloihin. Tavoitteeksi (tähän kohtaan) olin asettanut yhden vaatekoon, ja sen saavutin. Pettynyt sen sijaan olin lihasten määrään. Vain sata grammaa lisää lihasta?! Kunnes se ammattilainen sitten selvensi minulle lukemia. Yleensä kun ihminen pudottaa painoa, hän menettää kolme rasvakiloa kohden myös yhden kilon lihasta. Minä sen sijaan en ollut menettänyt grammaakaan lihasta, vaan päinvastoin treenaamalla olin onnistunut lisäämään kehon lihasmassaa. Wau minä!!

Tässä näitä lukemia, jokaisen hikipisaran arvoisia.

Rasvaa kehossa -7 kg
Lihaksia + 100g
Viskeraalisen rasvan määrä pudonnut huomattavasti (oli 137,0 / nyt 116,2. Alle sadan pitäisi vielä päästä).
Kehon (ylävartalo/alavartalo) lievä epätasapaino korjaantunut.
Allilukema - huhtikuussa 11,2 cm, nyt 9,6 cm

Lisäksi kuntotestissä sain seuraavat lukemat:
(aikaa 30 sekuntia kuhunkin, vertailuna oma ikäryhmä ja sukupuoli)
- vatsalihakset - huhtikuussa 0, nyt 14. Eli lukema muuttui heikosta erinomaiseen!!!
- punnerruksia - huhtikuussa 4, nyt 9 (edelleen melko heikko, mutta suunta oikea)
- kyykyt, eli jalkojen kunto - huhtikuussa 8, nyt 18. Lukema on normaali tämän ikäisellä.

Verenpaine laski ylärajoilla olevasta normaaliin ja leposyke laski peräti 86:sta 66:een.

Vyötäröltäkin on sulanut 8 cm.


On selvää, etten olisi ilman ohjausta kyennyt näinkin pienessä ajassa saamaan aikaan noin merkittäviä muutoksia. Olisin ehkä saanut painoa pudotettua, sekin lyhytjänteisyyteni takia epävarmaa.

Parasta tässä on se, että en koe, että olisin luopunut näiden kuukausien aikana mistään. Muutokset eivät tarkoittaneetkaan kieltäytymistä kaikesta. Kuukausiin on mahtunut leffareissuja nameineen, muutaman kerran hampurilaisateria, makkaraakin olen grillannut ja syönyt kakkua juhlissa. Opin tavallaan uuden rytmin elää. Tavan, johon mahtuu herkkuja, nautiskelua, ajoittaista laiskottelua, liikunnan riemua, itsensä voittamista, uuden energian mukanaan tuomaa innostusta uusiin asioihin, itseluottamusta. Muun muassa :)

Ja nyt suositus, jonka ilolla annan.
Sopimuksemme Kadrin kassa päättyy heinäkuun lopussa. Olen jo päättänyt että otan kolmen kuukauden jatkosopimuksen, sellaisen kevyemmän seurantasopimuksen. Kadrilla on sopivasti auktoriteettiä, jotta tällainen minä osaan ja tiedän kaiken -persoona uskaltaa antaa ohjakset pois itseltään. Uskallus syntyy luottamuksesta häneen ammattilaisena. Löytyi vaihtoehto, ehdotus, jos en esimerkiksi rajoittuneen ruokavalioni takia kyennyt syömään suositusten mukaan, tai jos keho ei taipunut aluksi kaikkiin liikkeisiin. Jos kysyin jotain, sain vastauksen. Sain välillä myös tekstareita ja meiliä, pieniä juttuja jotka motivoivat ja muistuttivat ja jotka ennenkaikkea antoivat tukea. En ollut tässä hikihelvetissä yksin.
Jos tarvitset apua muutoksen käynnistämiseen, aloita täältä, ota yhteyttä Kadriin.


Illalla tietysti palkitsin itseni hyvästä tuloksesta. Väärin!!! Menin lenkille :) Mielihyvää nääs! Ehkä voisi palkita itseni myös uusilla lenkkareilla, nykyiset on puhkikulutetut.











sunnuntai 12. heinäkuuta 2015

Se alkaa seiskalla!

PT pitelee nilkkoja, kun läski puristaa vielä yhden vatsaliikkeen. Jaksaa, jaksaa PT huutaa. Sylkipisarat lentävät kasvoille. Ei jaksa vaikka painostetaan. Itku tulee.

Olen katsonut Suurinta pudottajaa jo monta kautta. Se on toiminut inspiraationa laihdutusyrityksiini. "Kyllä minä pystyn jos nuokin." Kyseiseen ohjelmaformaattiin perustui myös kuva, joka minulla oli Personal trainereista. Tarmokkaita yli-ihmisiä, jotka omalla tahdonvoimallaan pakottavat lihavat laiskimukset liikkeelle. Armottomasti. Huutoa säästämättä.

Pettymys oli sitten melkoinen kun liityin jäseneksi kuntokeskukseen ja ostin kolmen PT-tapaamisen sarjan. Ensimmäisellä tapaamisella (30-40 min) annoin perustiedot, kysyttiin tavoitteita ja tehtiin kehonkoostumusmittaus. Toisella (30-40 min) käytiin pikaisesti läpi pitämäni ruokapäiväkirja samalla kun lämmittelin kuntopyörän päällä. Tähän toiseen kertaan saatiin mahtumaan vielä kunto-ohjelman läpikäynti. Kolmannen tapaamisen jätin käyttämättä. En saanut irti yhtään mitään. Ehkä odotukseni olivat vääränlaiset, odotin ehkä motivointia enemmän ja sitä personal otetta, henkilökohtaista kontaktia minuun. En minä tosin huutoa kaivannut, mutta jotain.

Tässä toisessa yrityksessäni on ihan toisenlainen tunnelma. Kadrin kanssa työskentely on ollut henkilökohtaista ja kannustavaa. Keskustelevaa ja ongelmiin pureutuvaa. Minulla on tunne, että minun asiani merkitsee. Minulla on myös tunne, että onnistun. Ja mielestäni se on kaikkein tärkeintä. Kadri on saanut valettua minuun (liikunnallisen) itseluottamuksen. Se on kuulkaa aivan uutta koulutodistusten liikuntakuutosten jälkeen.

Tunteet ohjaavat paljolti tekemistäni ja haluan, kuten varmasti kaikki muutkin, lisää positiivisia tunteita ja palautteita. On kannustavaa, kun edistymistä (yhtä lailla lipsumista) seurataan. Tekstari silloin tällöin, meili, joku on hengessä mukana.
Tein eilen pitkän ja aika vauhdikkaan maastolenkin. Aika pian treenin kirjaamisen jälkeen tuli Kadrilta viesti: "Miten meni lenkki? Mikä on fiilis?" No helkkarin mahtava! Ja oli hienoa päästä kertomaan se  :)

Elämänmuutosta aloittaessa kannattaa miettiä pystyykö siihen yksin vai tarvitseeko aluksi ammattiapua. Ja jos päätyy PT-palveluihin kannattaa miettiä mihin sitä apua tarvitsee. Itselläni käytiin läpi ruokavalio, ruoka-ajat ja liikunta, sekä pohdittiin stressinhallintakeinoja.

Kuntokeskuksen ja yksityisen PT:n välillä ei juurikaan hintaeroa ole. Yksityinen saattaa olla jopa edullisempi. Kannattaa siis miettiä mikä itselle on oleellista. Kuntokeskus-PT on sidottu omaan keskukseensa, silloin toki pääsee käyttämään ko. keskuksen tiloja ja kursseja. Yksityinen PT ei opasta ketjujen kuntokeskuksissa, mutta saattaa olla mukanasi metsälenkillä  tai melomassa ja ottaa yhteyttä myös virka-aikojen ulkopuolella.


Otsikkoon vielä - ensimmäinen tavoitteeni on saavutettu. Se alkaa seiskalla, paino nimittäin :)























lauantai 20. kesäkuuta 2015

Kyllä mä tän haldaan!

Pikkuhiljaa mieleen alkaa hiipimään tunne, että olen ottanut muutoksen haltuuni. Syön kevyesti, säännöllisesti ja terveellisesti. Paino putoaa hissukseen, ei vauhdilla, vaan ihan "suositusten" mukaan puoli kiloa viikossa. Olen jo voiton puolella - vai olenko sittenkään?

Puhelin piipitti tekstaria muutama ilta sitten; kotona vai töissä? Kotonahan minä, vapaapäivää viettämässä, sohvalla telkkaria katsellen. Hetken päästä Kadrin ääni kuuluu jo korvaani. Miten sulla menee? Et ole pariin päivään merkannut syömisiä, alkaako motivaatio hiipua? Katsoin Kiloklubiin merkkaamiani syömisiä. Viimeisen viikon ajalta aamupäivinä kaikki on merkattuna tunnollisesti, iltapäivinä ja illalla ei enää. Tuolta päivältä puuttuu se makkarasämpylä, tuossa söin vähän lakua (Brunberg-tuliainen Porvoosta), ja tuossakin söin lakua ja tuossa. Juhannuksen kunniaksi söin grillimakkaran ja Amerikkalaisia pastilleja.

Piilotanko Kadrilta nuhteiden pelossa herkut ja lipsumiset? Onko herkkujen määrä niin "pieni" ettei niitä kannata merkitä? Vai valehtelenko itselleni että hyvin menee? Siis meneehän minulla hyvin. Oikeasti. Liikun edelleen ahkerasti ja painokin tippuu. Mutta - ei se herkkujen syöminen muutu tekemättömiksi, jos jätän sen kirjaamatta. Päin vastoin, tulen sokeaksi sille että herkuttelen ja pian lipsun taas entiseen. Minä ja kaukosäädin sohvalla kera sokerin, meidän parhaan kaverin.

Tuntuu, etten kaikesta ajatustyöstä huolimatta, ole täysin sisäistänyt tätä muutosta. Suhtaudun kulinaarisiin nautintoihin, kuin tämä olisi projekti jolla on alku- ja loppupäivä. En siten, että tämä on elämän mittainen muutos, johon kuuluu koko kirjo arkisyömisestä juhlaherkutteluun. Luulin jo olevani voitolla kun selvisin työmatkan haasteista, mutta haasteena ei näköjään olekaan juhla, vaan arki ja arjen itseni palkitseminen.

Jatkossa - jos herkuttelen, niin herkuttelen harvemmin ja hyvällä omatunnolla. Kirjaan sen ylös itseäni varten. Olen elämänmuutosta pusaamassa, se ei tarkoita kieltäytymistä herkuista, vaan niiden hallittua sisällyttämistä elämään. Vau! Olipa mahtipontista :)


torstai 11. kesäkuuta 2015

Voimaa maisemasta

Joskus sitä liikunnan iloa joutuu etsimään. Kun pikkuisen väsyneenä katsoo ikkunasta ulos ja näkee puut vaakasuorassa tuulen voimasta, niin reipas pyörälenkki ei sytytä. Yhtä lailla ajatus parin tunnin kävelystä tuntuu mahdottomalta,  kun kotona pitäisi puuhailla kaikenlaista. Mutta menen silti. Menen, ja ennen pitkää, nautin menostani.

Joskus lähden lenkille vähän pidemmälle, paikkaan joka rauhoittaa, voimauttaa ja tuottaa mielihyvää. Niinkuin suomalaiset, menen metsään tai veden ääreen.  Hienoja maisemia löytyy kaupunkialueiltakin, kun maisemaa katsoo muutoin kuin tuulilasin läpi.


Tässä muutamia fiiliskuvia lenkkimaastoista; Jalan Nuuksiossa ja Kivenlahdessa, pyörällä rantaraittia Koukkuniemessä, Haukilahdessa ja Westendissä.

Patikoiden


Rantaraitilla pyöräillen






sunnuntai 7. kesäkuuta 2015

Minulla on syyt!

Sä et syö aamupalaa?
No ei mulle ruoka maistu kuin vasta lounasaikaan.

Lisää kasviksia jokaiseen ruokailuun, vaikka salaattia ja tomaattia leivälle.
Tota, ne leivät vettyy kun mä vien ne evääks jos niissä on jotain kasviksia päällä.

Saat järkyttävän vähän kalsiumia!
No tää onnistuis kyllä, rakastan maitoa! En vaan jaksais kantaa sitä kaupasta...

Pidin ruokapäiväkirjaa kolme päivää. Kirjasin siihen tarkasti kaikki ruoka-aineet mitä söin, kuinka paljon söin, missä söin, mihin aikaan söin, millä fiiliksellä söin, ja vielä mahdollisen liikunnan kaiken sen syömisen joukkoon. Kadri purki muistiinpanoni ja sen jälkeen käytiin yllä oleva keskustelu. Ja se jatkui aika lailla samanlaisena vielä tovin. Väite ja vastaväite. Minulla oli heti syy, selitys sille miksi syön epäsäännöllisesti, miksi en voi tehdä hänen ehdottamallaan tavalla.

Miksi ihmeessä minä juntturoin vastaan? Koska myöntyminen muutoksiin vaatii poistumista omalta mukavuusalueelta. Se vaatii rutiinien murtamista, ehkä joudun näkemään vähän vaivaakin. Ja sitten on se epäonnistumisen pelko. Kun valmiiksi selitän miksi en voi muuttaa tapojani, niin epäonnistuminen ei tunnu niin pahalta. Olenhan valmiiksi selittänyt miksei homma onnistu!

Omien ruokatottumusteni tulos näkyy vaa'an lukemassa. Miksi en siis antaisi mahdollisuutta Kadrin neuvoille ja luottaisi, että toisenlainen ruokavalio ja rytmi veisi toivottuun tulokseen. Aloitin ruokapäiväkirjan pitämisen uudestaan, tällä kertaa itseäni varten. Lisäksi täytän tunnollisesti Kiloklubiin samat tiedot. 

Kiloklubista on helppo tarkistaa ruokavalion tasapainoisuus ja sen että syön tarpeeksi. Yllättäen se onkin ollut isoin kynnys. Kokemuksesta tiedän, että jossain kohtaa syöminen riistäytyy käsistä, jos elän liian niukalla ruualla. Päivän ennakkoon suunnittelu ja eväät (myös välipalat) ovat tähän mennessä ehkäisseet ruokakatastrofit.

Juuri tällä hetkellä tuntuu hyvältä. Olen luonut uudet rutiinit niin syömisen kuin liikunnan saralla. Kestää aikansa ennenkuin muutoksesta tulee pysyvä. Kaksi vuotta, olen kuullut monesta suusta. Ensimmäisen puoli vuotta minulla on tuki, sillä pääsen vahvaan alkuun.




 


torstai 4. kesäkuuta 2015

Apua välineistä ja apuvälineistä

Minä olen välineurheilija. Ruoka on parempaa, seksi kiihkeämpää ja uuma hoikempi, kunhan vain kotona on oikeat välineet. Eikö?! Aina tulee jokin uusi vekotin, jonka hankittuani kuvittelen hallitsevan paremmin elämääni, laihtuvani, liikkuvani enemmän, tai joka antaa lisäaikaa vuorokauteen. Kotiin onkin kertynyt runsaasti kuntolivälineitä. Jumppapallon ja -maton taisin hommata ensimmäiseksi. Pian perässä seurasivat käsipainot ja kuntopyörä. Sitten olikin vuoro nyrkkeilysäkillä ja vihoviimeinen hankintani on juoksumatto. Siltikään en ole yhtään laihempi, hieman vain köyhempi.

Joitakin apuvälineitä kuitenkin on, joista olen oikeasti kokenut olevan hyötyä motivaattoreina. Sopivia välineitä ja keinoja minulle, jollakin toisella toimivat muut konstit. Juju on että tuntee itsensä ja sen mikä antaa kipinää hommaan.

Sports Tracker - Hahmotan asiat parhaiten visualisoituna. Siksi kartalle piirtyvä käppyrä motivoi tekemään aina vähän pidemmän lenkin. Teen myös usein saman lenkin ja sitten vertailen sovelluksessa vanhoihin harjoituksiin käytettyä aikaa. Datan selaaminen tuottaa omituista mielihyvää.

Polar sykemittari - antaa samantapaisia kiksejä kuin Sports Tracker. Liikuntaan käytetty aika, keski-, maksimi- ja minimisykkeet ja ne kalorit. Kun vielä olen saanut oppia miten mittaria käytetään harjoittelussa, eli seuraan lenkillä ollessa sykkeen peruskuntoaluetta ja vauhtikestävyysaluetta ja alan vähitellen ymmärtämään miten eri sykealueilla tehty harjoitus vaikuttaa kehoon.

Kuntosalikortti - Edullisin mahdollinen. Vaikka käyn vain kerran tai kaksi viikossa, niin hankinta kannatti. Kunto-ohjelmani on sellainen, että hyvin monet harjoitukset pystyisin tekemään myös noilla kotona olevilla vehkeillä. Silti koen salitreenin olevan kuitenkin tehokkaampi, tai sitten vain teen liikkeet huolellisemmin kun kerran olen salille asti vaivautunut. Ja ei, paksua naista ei katsota pitkään.

Vaaka - rakas vihollinen. Painon seurannassa korvaamaton, tosin ei välttämättä kerro koko totuutta. Uskon että treenatessa minulle on kehitynyt lihaksiakin. Koska lihasmassa painaa läskiä enemmän, niin todellisuudessa rasvaa on saattanut palaa enemmän kuin tämän hetkinen neljä kiloa, mutta osa rasvasta on korvautunut lihaksilla.
Jokainen nykäys alaspäin vaa'an lukemassa vähentää karkinhimoa.

Spotify - uusi kumppani. Pari soittolistaa eri fiiliksille; kapinalliseen menoon listalta löytyy 80-luvun Pelle Miljoonaa ja Apulantaa ja, kehtaanko sanoa, hyvässä fiiliksessä napeissa raikaa Cheek, Elastinen , Tuomas Kauhanen ja Mikael Gabriel. Joo, täti menee massan mukana. Mutta kundien energia vaan on niin positiivista, että itsekin mennessä lauleskelen ja hymyilen.
.
Kiloklubi - Liikennevalon väreissä kirkuvat pallukat huutavat heti, kun ruokavalio ei ole tasapainossa. Pikkuhiljaa olen oppinut muutakin kuin merkitsemään syödyt taulukkoon. Seuraan myös kun softa ohjaa missä on liikaa tai liian vähän syötynä. Merkkaan tänne myös liikuntasuoritukset ja vaa'an lukemat. Lisää dataa selattavaksi :)

Ruokapäiväkirja - pohja yllä olevalle ja silmien avaaja, varsinkin kun joku on lukenut sen auki ja kirjannut huomioita. Sain liian vähän rautaa, kalsiumia ja kuituja. Liikaa proteiinia (luulin sen laihduttavan) ja vääränlaista rasvaa. Huoh, ja eikun keskustelemaan missä se vika on. Olen oikeasti luullut että informaationarkkarina minulla on kohtuullisen hyvä tieto ravinnosta. Kadri kuitenkin oikoi joitakin virheellisiä käsityksiäni ja ehdotti korjauksia ruokavaliooni. Parasta on, että oikein syödessä saan ruoasta kaikki tarvittavat vitamiinit ja hivenaineet eikä tarvitse nauttia ravintolisiä.


Seuraavalla kerralla ruokapäiväkirja, väite ja vastaväite.
Nyt vielä Tuomas Kauhanen ft. Väinöväinö - Enkeli 





lauantai 30. toukokuuta 2015

Stressiä ja kakkua

Tämä ei ole ensimmäinen kerta kun yritän elämänmuutosta. Edelliset kerrat yritys on vähä vähältä sortunut siihen, kun elämään tulee yllättäviä stressiä tai muuten hankaluutta aiheuttavia asioita.

Tällä kertaa yritys ei kaadu niihin. Matkaa on takana vajaa pari kuukauttaa ja nyt on selätetty jo kolmen päivän työmatka, työpäivät kellon ympäri, tyttären valmistumisjuhlat ja kylppäriremontti. Luonnollisesti kaikki nämä osuivat muutaman viikon sisään.
- Mikä nyt sitten on erilailla, miksi en ole jo hakenut keksipakettia kaupasta? Vastaus on - ei ole stressiä.

Olen kova anylysoimaan itseäni ja motiivejani. Minua kiinnostaa miksi koen ja reagoin asioihin tietyillä tavoilla. Miksi siis en koe stressiä asioista kuten ennen? Löysin kaksi mahdollista syytä, Ensiksikin säännöllinen liikunta, jonka tuntuvat ja näkyvät tulokset tuottavat mielihyvää, joka puolestaan tasapainottaa kiireen aiheuttamaa painetta. Toinen on pitkän tähtäimen suunnitelma. Jos sorrunkin, tai kuten työmatkallani, arvovieraana söin ja join eteen kannetut tekemättä asioista numeroa, niin tiedostan paremmin että se on vain yksi kerta. Jo tekemäni ei kaadu siihen. Lisäksi, jo hankitut lihaksien alut antavat kertaluontoisen herkuttelun paremmin anteeksi.

Puolet PT-asiakkuudesta on nyt takana. Huonoja puolia en oikeastaan löydä, ellei sellaiseksi voi laskea tietoisuutta tavastaan etsiä (ja löytää) tekosyitä. Ihan leikiten ei kaikki tietenkään ole sujunut, ajanpuute on todellinen ongelma, samoin melko rajoittunut ruokavalio. Kalenteria katsomalla ja etukäteen päiviä suunnittelemalla olen silti saanut selätettyä isoimmat haasteet.

Itselleni muistiksi positiivisia muutoksia.
+ kestävyys on noussut, tunnin reipas lenkki ei enää ota jalkoihin (eikä päähän).
+ en enää ota lukua kuntosalilla (kyllä, näin pääsi eka kerralla käymään).
+ painoa on lähtenyt reilu kolme kiloa, toivottavasti myös osa läskistä on jalostunut lihaksiksi.
+ ei stressiä työtaakan alla tai elämää hankaloittavien yllätysten takia.
+ tietoisuus jatkuvuudesta, en jää murehtimaan yksittäistä kakkupalaa, koska se on yksittäinen.
+ energia ei lopu klo 17 iltapäivällä, jaksaa puuhailla vielä kotonakin.
+ pikkuisen voittajafiilis kokoajan; hyvä fiilis, joka heijastuu positiivisesti siihen miten koen ympäristön ja ihmiset lähelläni. Hymyilyttää :)

Kirjasimme Kadrin kanssa PT-asiakkuuden tavoitteiksi mm. stressin hallinnan. Jos se on kunnossa, jos en väsy ja panikoidu työtaakan alle, niin silloin kaikki muukin on mahdollista. Luulen ja uskon että ylle kirjaamani plussat näyttävät tavoitteen olevan toteutumassa.

Seuraavalla kerralla apuvälineistä, mutta sitä ennen haastekuva.












lauantai 9. toukokuuta 2015

Sarvikuonosta yksisarviseksi - vähitellen

Edellisestä kirjoituksesta onkin vierähtänyt jo kuukausi. Päivät menevät kauheaa vauhtia, kun on kiinnostavaa tekemistä.

Edellisen kirjoitukseni jälkeen, noin kuukausi takaperin, PT- Kadri lähetti minulle kahdeksan viikon kunto-ohjelman. Siinä on liikuntaa kolmesta neljään kertaa viikossa, erilaista, jotta kiinnostus liikkumiseen pysyisi. Keskimäärin viikkoni muotoutuu seuraavasti: Alkuviikosta tehokas kuntosalitreeni, loppuviikosta vesijumppa ja viikonloppuna pitkä lenkki pyörällä tai kävellen. Näiden lisäksi Kadri kehoitti kävelemään iltaisin puolisen tuntia, ei lenkkeillen, vaan rauhallista vauhtia reutoutuen.

Olemme myös tavanneet viikoittain niin kuntosalilla kuin kävelylenkilläkin. Treenit kuntosalilla ovat melkoisen tehokkaat kun PT seuraa vierestä. Työkavereiden suurta hupia onkin ollut seurata irvistelevää tiiminvetäjää, kun tottumattomat lihakset kipeytyivät aluksi treenien jälkeen. Edelleenkään dagen efter ei ole täysin tuskaton, mutta tässä kohtaa se lihaskipu on nautinnollista. Jopa niin, että olen jäänyt vähän koukkuun :)

Olen nauttinut tapaamisista kovasti. On tunne että "hei, nyt teen jotain, nyt tapahtuu". Lisäksi olen saanut paljon uutta tietoa ja motivaatiota muutoksiin, joita olen arkeeni yrittänyt tuoda. Informaationarkkarina yritän imeä tietoa ja oppia ja muistaa uusia asioita.

Kadrin kunniaksi on sanottava, että hän tunnisti kuinka huonossa jamassa kehoni on, eikä saliohjelma tai kunto-ohjelma yleensäkään ollut sellainen, että se olisi lannistanut minut jo ennen alkujaan. Päin vastoin. Yleensä mieleni menisi lujempaa kuin mitä Kadri on antanut luvan tehdä. Se on se asia jonka vuoksi aiemmat yritykseni muuttaa tapojani ovat epäonnistuneet. Liian kova tahti alkuun, jolloin into on tyssännyt viikon päästä, kun voimat ovat loppuneet.

Kulunut kuukausi on näyttänyt elämänmuutoksen helpoimman ja vaikeimman puolen. Ensimmäiset kaksi viikkoa lomailin, jolloin aikaa oli liikkua, tehdä terveellistä (ja edullista!) ruokaa, rentoutua ja panostaa henkiseen hyvinvointiin. Se oli ihan täydellinen lähtölaukaus kaikkeen. Loman päätyttyä työssä odotti pino tekemättömiä (joilla kaikilla oli tietysti deadline) ja sähköpostisuma. Vaikka yritys ja tahtotila on kova, olen muutamina päivinä väsyneenä palannut vanhoihin tapoihin = sohvalle työn jälkeen. Nyt erona entiseen on kuitenkin vapaapäivät, joiden odotuksena ovat liikuntatuokiot sohvalla makaamisen sijaan. Ja mikä tärkeintä, kuluneen kuukauden aikana olen oppinut olemaan tuomatta töitä kotiin!

Ehkä lopetan tähän ja jatkan toinen päivä. Loppuun kuitenkin motivaatiokuva, jonka tyttäreni minulle löysi.



maanantai 6. huhtikuuta 2015

What is your number?

Perjantaina 3.4. tapasimme Kadrin kanssa projektin lähtölaukauksen merkeissä. Kadri kartoitti lähtötilannetta, valmiuksiani, ajankäyttöä, teki lihaskuntotestin ja täytteli siinä ohessa lomakkeita. Hän oli myös varannut minulle ajan InBody mittaukseen. Minulle on tehty sama mittaus viime toukokuussa, joten tiesin suunnilleen minkälaisia lukuja odottaa. Aika surullisia. Optimisti ajattelisi (ja minähän olen optimisti, tai sellaiseksi aion muuttua), että näitä numeroita on kohtuullisen helppo parantaa! 

Lukujen parantaminen lähtee muutoksesta. Minun pitäisi tietää paljon muutoksesta, teenhän sitä jatkuvasti työssäni - murran totuttuja työskentelytapoja, muutan olemassa olevaa niin fyysisesti, ja yritän muokata myös tiimini tunneperäistä otetta työhön. Miksi sitten en itse kykene muutokseen siinä tärkeimmässä? Oman itseni ja hyvinvointini takia minun pitäisi muuttaa tai murtaa omat rutiinini. Mikä tärkeintä, minun pitäisi nostaa itseni jalustalle, ajatella että oman hyvinvointini kautta muutkin osa-alueet elämässäni paranevat.

Suurin ongelma on varmaan temperamenttini. Olen tuumasta toimeen tyyppiä. Miksi odottaa huomiseen, jos homman voi hoitaa tänään? Ja tässä menen metsään. Kunnon kohottaminen, painon pudottaminen, elämänmuutoksen hallinta kestää ja kestää. Toisaalta - mihin minulla on kiire? Aiemmin olen aloittanut rytinällä, pudottanut energian saantia reilusti, himoliikkunut, ottanut (teko)pirteän asenteen ja romahtanut siitä vanhoihin tapoihini reilussa viikossa. 

Nyt päätin saamieni neuvojen mukaan aloittaa hissukseen, mutta silti sitoutuen. Liikuntalukujärjestys kolahti sähköpostilaatikkooni eilen illalla. Aoin toteuttaa Kadrin laatimaa ohjelmaa viikko kerrallaan, ja luottaa että sen kauttaa saan liikunnan ilon takaisin. Hyvän mielen kävelyllä kävin heti ensimmäisenä iltana. Rantaraitti kulkee ihan kotini vierestä. Kuljin metsän läpi ja kallioilla, mäkiä ylös ja alas, haistelin ilmaa ja nautin olostani. Mindfullnes tapaan, tai siten mitä kuvittelen sen tarkoittavan.

Mutta ne numerot! 

Paino 85,6
bmi 35,4
rasvaprosentti 46,7 (häpeän syvästi)

ja ihan uutukainen mittari minulle
A C 38,4cm - AMC 27,2cm = 11,2cm 
käsivarren ympärysmitta - käsivarren lihasten mitta = allit
Minulla siis lilluu löysää rasvaa tuon reilun kymmenen sentin edestä olkavarressani.


Sopimuksemme päättyy heinäkuussa. Silloin kirjaan tähän blogiin kauniimmat numerot :)



sunnuntai 29. maaliskuuta 2015

Motivaatiota hakemassa

Tässä se on - motivaattori elämän muutokseen. Tsemppari, muistuttaja ja päiväkirja. Jokin mikä palauttaa raiteille kun väsymys ja kyllästyminen iskee, kun maaliviiva näyttää olevan liian kaukana.

Tätä blogia pitää ylipainoinen nainen. Vaikea ylipaino sanoo bmi, reilusti yli 35. Kirjoitettuna se näyttää todella rumalta, tuntuu jopa pahemmalta kuin näitä kiloja kantaa. Vaikka olen tiedostanut kiloni ja ylipainoni, en ole suostunut ymmärtämään sitä jamaa missä olen. Blogin otsikko kertoo tavoitteeni, bmi 25. 

Tänään elokuvissa opin, että kaikilla on oma haltiatarkummi, minullakin. Minun haltiatarkummini on minun personal trainer Kadri. En odota kultaisia kurpitsavaunuja enkä tanssiaispukua lasikenkineen, vaan terveempää tulevaisuutta normaalipainoisena ja aktiivisena liikkujana.


Tänään ei sen enempää. Kunhan testasin tulevaa työkaluani, jonka uskon olevan projektissani yhtä tärkeässä roolissa kuin hyvien lenkkareiden. 

Tsemppiä minä, pystyn tähän :)