Tällä kertaa yritys ei kaadu niihin. Matkaa on takana vajaa pari kuukauttaa ja nyt on selätetty jo kolmen päivän työmatka, työpäivät kellon ympäri, tyttären valmistumisjuhlat ja kylppäriremontti. Luonnollisesti kaikki nämä osuivat muutaman viikon sisään.
- Mikä nyt sitten on erilailla, miksi en ole jo hakenut keksipakettia kaupasta? Vastaus on - ei ole stressiä.
Olen kova anylysoimaan itseäni ja motiivejani. Minua kiinnostaa miksi koen ja reagoin asioihin tietyillä tavoilla. Miksi siis en koe stressiä asioista kuten ennen? Löysin kaksi mahdollista syytä, Ensiksikin säännöllinen liikunta, jonka tuntuvat ja näkyvät tulokset tuottavat mielihyvää, joka puolestaan tasapainottaa kiireen aiheuttamaa painetta. Toinen on pitkän tähtäimen suunnitelma. Jos sorrunkin, tai kuten työmatkallani, arvovieraana söin ja join eteen kannetut tekemättä asioista numeroa, niin tiedostan paremmin että se on vain yksi kerta. Jo tekemäni ei kaadu siihen. Lisäksi, jo hankitut lihaksien alut antavat kertaluontoisen herkuttelun paremmin anteeksi.
Puolet PT-asiakkuudesta on nyt takana. Huonoja puolia en oikeastaan löydä, ellei sellaiseksi voi laskea tietoisuutta tavastaan etsiä (ja löytää) tekosyitä. Ihan leikiten ei kaikki tietenkään ole sujunut, ajanpuute on todellinen ongelma, samoin melko rajoittunut ruokavalio. Kalenteria katsomalla ja etukäteen päiviä suunnittelemalla olen silti saanut selätettyä isoimmat haasteet.
Itselleni muistiksi positiivisia muutoksia.
+ kestävyys on noussut, tunnin reipas lenkki ei enää ota jalkoihin (eikä päähän).
+ en enää ota lukua kuntosalilla (kyllä, näin pääsi eka kerralla käymään).
+ painoa on lähtenyt reilu kolme kiloa, toivottavasti myös osa läskistä on jalostunut lihaksiksi.
+ ei stressiä työtaakan alla tai elämää hankaloittavien yllätysten takia.
+ tietoisuus jatkuvuudesta, en jää murehtimaan yksittäistä kakkupalaa, koska se on yksittäinen.
+ energia ei lopu klo 17 iltapäivällä, jaksaa puuhailla vielä kotonakin.
+ pikkuisen voittajafiilis kokoajan; hyvä fiilis, joka heijastuu positiivisesti siihen miten koen ympäristön ja ihmiset lähelläni. Hymyilyttää :)
Kirjasimme Kadrin kanssa PT-asiakkuuden tavoitteiksi mm. stressin hallinnan. Jos se on kunnossa, jos en väsy ja panikoidu työtaakan alle, niin silloin kaikki muukin on mahdollista. Luulen ja uskon että ylle kirjaamani plussat näyttävät tavoitteen olevan toteutumassa.
Seuraavalla kerralla apuvälineistä, mutta sitä ennen haastekuva.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti