Stressiä ja kakkua

Tämä ei ole ensimmäinen kerta kun yritän elämänmuutosta. Edelliset kerrat yritys on vähä vähältä sortunut siihen, kun elämään tulee yllättäviä stressiä tai muuten hankaluutta aiheuttavia asioita.

Tällä kertaa yritys ei kaadu niihin. Matkaa on takana vajaa pari kuukauttaa ja nyt on selätetty jo kolmen päivän työmatka, työpäivät kellon ympäri, tyttären valmistumisjuhlat ja kylppäriremontti. Luonnollisesti kaikki nämä osuivat muutaman viikon sisään.
- Mikä nyt sitten on erilailla, miksi en ole jo hakenut keksipakettia kaupasta? Vastaus on - ei ole stressiä.

Olen kova anylysoimaan itseäni ja motiivejani. Minua kiinnostaa miksi koen ja reagoin asioihin tietyillä tavoilla. Miksi siis en koe stressiä asioista kuten ennen? Löysin kaksi mahdollista syytä, Ensiksikin säännöllinen liikunta, jonka tuntuvat ja näkyvät tulokset tuottavat mielihyvää, joka puolestaan tasapainottaa kiireen aiheuttamaa painetta. Toinen on pitkän tähtäimen suunnitelma. Jos sorrunkin, tai kuten työmatkallani, arvovieraana söin ja join eteen kannetut tekemättä asioista numeroa, niin tiedostan paremmin että se on vain yksi kerta. Jo tekemäni ei kaadu siihen. Lisäksi, jo hankitut lihaksien alut antavat kertaluontoisen herkuttelun paremmin anteeksi.

Puolet PT-asiakkuudesta on nyt takana. Huonoja puolia en oikeastaan löydä, ellei sellaiseksi voi laskea tietoisuutta tavastaan etsiä (ja löytää) tekosyitä. Ihan leikiten ei kaikki tietenkään ole sujunut, ajanpuute on todellinen ongelma, samoin melko rajoittunut ruokavalio. Kalenteria katsomalla ja etukäteen päiviä suunnittelemalla olen silti saanut selätettyä isoimmat haasteet.

Itselleni muistiksi positiivisia muutoksia.
+ kestävyys on noussut, tunnin reipas lenkki ei enää ota jalkoihin (eikä päähän).
+ en enää ota lukua kuntosalilla (kyllä, näin pääsi eka kerralla käymään).
+ painoa on lähtenyt reilu kolme kiloa, toivottavasti myös osa läskistä on jalostunut lihaksiksi.
+ ei stressiä työtaakan alla tai elämää hankaloittavien yllätysten takia.
+ tietoisuus jatkuvuudesta, en jää murehtimaan yksittäistä kakkupalaa, koska se on yksittäinen.
+ energia ei lopu klo 17 iltapäivällä, jaksaa puuhailla vielä kotonakin.
+ pikkuisen voittajafiilis kokoajan; hyvä fiilis, joka heijastuu positiivisesti siihen miten koen ympäristön ja ihmiset lähelläni. Hymyilyttää :)

Kirjasimme Kadrin kanssa PT-asiakkuuden tavoitteiksi mm. stressin hallinnan. Jos se on kunnossa, jos en väsy ja panikoidu työtaakan alle, niin silloin kaikki muukin on mahdollista. Luulen ja uskon että ylle kirjaamani plussat näyttävät tavoitteen olevan toteutumassa.

Seuraavalla kerralla apuvälineistä, mutta sitä ennen haastekuva.

Sarvikuonosta yksisarviseksi - vähitellen

Edellisestä kirjoituksesta onkin vierähtänyt jo kuukausi. Päivät menevät kauheaa vauhtia, kun on kiinnostavaa tekemistä.

Edellisen kirjoitukseni jälkeen, noin kuukausi takaperin, PT- Kadri lähetti minulle kahdeksan viikon kunto-ohjelman. Siinä on liikuntaa kolmesta neljään kertaa viikossa, erilaista, jotta kiinnostus liikkumiseen pysyisi. Keskimäärin viikkoni muotoutuu seuraavasti: Alkuviikosta tehokas kuntosalitreeni, loppuviikosta vesijumppa ja viikonloppuna pitkä lenkki pyörällä tai kävellen. Näiden lisäksi Kadri kehoitti kävelemään iltaisin puolisen tuntia, ei lenkkeillen, vaan rauhallista vauhtia reutoutuen.

Olemme myös tavanneet viikoittain niin kuntosalilla kuin kävelylenkilläkin. Treenit kuntosalilla ovat melkoisen tehokkaat kun PT seuraa vierestä. Työkavereiden suurta hupia onkin ollut seurata irvistelevää tiiminvetäjää, kun tottumattomat lihakset kipeytyivät aluksi treenien jälkeen. Edelleenkään dagen efter ei ole täysin tuskaton, mutta tässä kohtaa se lihaskipu on nautinnollista. Jopa niin, että olen jäänyt vähän koukkuun :)

Olen nauttinut tapaamisista kovasti. On tunne että "hei, nyt teen jotain, nyt tapahtuu". Lisäksi olen saanut paljon uutta tietoa ja motivaatiota muutoksiin, joita olen arkeeni yrittänyt tuoda. Informaationarkkarina yritän imeä tietoa ja oppia ja muistaa uusia asioita.

Kadrin kunniaksi on sanottava, että hän tunnisti kuinka huonossa jamassa kehoni on, eikä saliohjelma tai kunto-ohjelma yleensäkään ollut sellainen, että se olisi lannistanut minut jo ennen alkujaan. Päin vastoin. Yleensä mieleni menisi lujempaa kuin mitä Kadri on antanut luvan tehdä. Se on se asia jonka vuoksi aiemmat yritykseni muuttaa tapojani ovat epäonnistuneet. Liian kova tahti alkuun, jolloin into on tyssännyt viikon päästä, kun voimat ovat loppuneet.

Kulunut kuukausi on näyttänyt elämänmuutoksen helpoimman ja vaikeimman puolen. Ensimmäiset kaksi viikkoa lomailin, jolloin aikaa oli liikkua, tehdä terveellistä (ja edullista!) ruokaa, rentoutua ja panostaa henkiseen hyvinvointiin. Se oli ihan täydellinen lähtölaukaus kaikkeen. Loman päätyttyä työssä odotti pino tekemättömiä (joilla kaikilla oli tietysti deadline) ja sähköpostisuma. Vaikka yritys ja tahtotila on kova, olen muutamina päivinä väsyneenä palannut vanhoihin tapoihin = sohvalle työn jälkeen. Nyt erona entiseen on kuitenkin vapaapäivät, joiden odotuksena ovat liikuntatuokiot sohvalla makaamisen sijaan. Ja mikä tärkeintä, kuluneen kuukauden aikana olen oppinut olemaan tuomatta töitä kotiin!

Ehkä lopetan tähän ja jatkan toinen päivä. Loppuun kuitenkin motivaatiokuva, jonka tyttäreni minulle löysi.