Edellisen kirjoitukseni jälkeen, noin kuukausi takaperin, PT- Kadri lähetti minulle kahdeksan viikon kunto-ohjelman. Siinä on liikuntaa kolmesta neljään kertaa viikossa, erilaista, jotta kiinnostus liikkumiseen pysyisi. Keskimäärin viikkoni muotoutuu seuraavasti: Alkuviikosta tehokas kuntosalitreeni, loppuviikosta vesijumppa ja viikonloppuna pitkä lenkki pyörällä tai kävellen. Näiden lisäksi Kadri kehoitti kävelemään iltaisin puolisen tuntia, ei lenkkeillen, vaan rauhallista vauhtia reutoutuen.
Olemme myös tavanneet viikoittain niin kuntosalilla kuin kävelylenkilläkin. Treenit kuntosalilla ovat melkoisen tehokkaat kun PT seuraa vierestä. Työkavereiden suurta hupia onkin ollut seurata irvistelevää tiiminvetäjää, kun tottumattomat lihakset kipeytyivät aluksi treenien jälkeen. Edelleenkään dagen efter ei ole täysin tuskaton, mutta tässä kohtaa se lihaskipu on nautinnollista. Jopa niin, että olen jäänyt vähän koukkuun :)
Olen nauttinut tapaamisista kovasti. On tunne että "hei, nyt teen jotain, nyt tapahtuu". Lisäksi olen saanut paljon uutta tietoa ja motivaatiota muutoksiin, joita olen arkeeni yrittänyt tuoda. Informaationarkkarina yritän imeä tietoa ja oppia ja muistaa uusia asioita.
Kadrin kunniaksi on sanottava, että hän tunnisti kuinka huonossa jamassa kehoni on, eikä saliohjelma tai kunto-ohjelma yleensäkään ollut sellainen, että se olisi lannistanut minut jo ennen alkujaan. Päin vastoin. Yleensä mieleni menisi lujempaa kuin mitä Kadri on antanut luvan tehdä. Se on se asia jonka vuoksi aiemmat yritykseni muuttaa tapojani ovat epäonnistuneet. Liian kova tahti alkuun, jolloin into on tyssännyt viikon päästä, kun voimat ovat loppuneet.
Kulunut kuukausi on näyttänyt elämänmuutoksen helpoimman ja vaikeimman puolen. Ensimmäiset kaksi viikkoa lomailin, jolloin aikaa oli liikkua, tehdä terveellistä (ja edullista!) ruokaa, rentoutua ja panostaa henkiseen hyvinvointiin. Se oli ihan täydellinen lähtölaukaus kaikkeen. Loman päätyttyä työssä odotti pino tekemättömiä (joilla kaikilla oli tietysti deadline) ja sähköpostisuma. Vaikka yritys ja tahtotila on kova, olen muutamina päivinä väsyneenä palannut vanhoihin tapoihin = sohvalle työn jälkeen. Nyt erona entiseen on kuitenkin vapaapäivät, joiden odotuksena ovat liikuntatuokiot sohvalla makaamisen sijaan. Ja mikä tärkeintä, kuluneen kuukauden aikana olen oppinut olemaan tuomatta töitä kotiin!
Ehkä lopetan tähän ja jatkan toinen päivä. Loppuun kuitenkin motivaatiokuva, jonka tyttäreni minulle löysi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti