sunnuntai 12. heinäkuuta 2015

Se alkaa seiskalla!

PT pitelee nilkkoja, kun läski puristaa vielä yhden vatsaliikkeen. Jaksaa, jaksaa PT huutaa. Sylkipisarat lentävät kasvoille. Ei jaksa vaikka painostetaan. Itku tulee.

Olen katsonut Suurinta pudottajaa jo monta kautta. Se on toiminut inspiraationa laihdutusyrityksiini. "Kyllä minä pystyn jos nuokin." Kyseiseen ohjelmaformaattiin perustui myös kuva, joka minulla oli Personal trainereista. Tarmokkaita yli-ihmisiä, jotka omalla tahdonvoimallaan pakottavat lihavat laiskimukset liikkeelle. Armottomasti. Huutoa säästämättä.

Pettymys oli sitten melkoinen kun liityin jäseneksi kuntokeskukseen ja ostin kolmen PT-tapaamisen sarjan. Ensimmäisellä tapaamisella (30-40 min) annoin perustiedot, kysyttiin tavoitteita ja tehtiin kehonkoostumusmittaus. Toisella (30-40 min) käytiin pikaisesti läpi pitämäni ruokapäiväkirja samalla kun lämmittelin kuntopyörän päällä. Tähän toiseen kertaan saatiin mahtumaan vielä kunto-ohjelman läpikäynti. Kolmannen tapaamisen jätin käyttämättä. En saanut irti yhtään mitään. Ehkä odotukseni olivat vääränlaiset, odotin ehkä motivointia enemmän ja sitä personal otetta, henkilökohtaista kontaktia minuun. En minä tosin huutoa kaivannut, mutta jotain.

Tässä toisessa yrityksessäni on ihan toisenlainen tunnelma. Kadrin kanssa työskentely on ollut henkilökohtaista ja kannustavaa. Keskustelevaa ja ongelmiin pureutuvaa. Minulla on tunne, että minun asiani merkitsee. Minulla on myös tunne, että onnistun. Ja mielestäni se on kaikkein tärkeintä. Kadri on saanut valettua minuun (liikunnallisen) itseluottamuksen. Se on kuulkaa aivan uutta koulutodistusten liikuntakuutosten jälkeen.

Tunteet ohjaavat paljolti tekemistäni ja haluan, kuten varmasti kaikki muutkin, lisää positiivisia tunteita ja palautteita. On kannustavaa, kun edistymistä (yhtä lailla lipsumista) seurataan. Tekstari silloin tällöin, meili, joku on hengessä mukana.
Tein eilen pitkän ja aika vauhdikkaan maastolenkin. Aika pian treenin kirjaamisen jälkeen tuli Kadrilta viesti: "Miten meni lenkki? Mikä on fiilis?" No helkkarin mahtava! Ja oli hienoa päästä kertomaan se  :)

Elämänmuutosta aloittaessa kannattaa miettiä pystyykö siihen yksin vai tarvitseeko aluksi ammattiapua. Ja jos päätyy PT-palveluihin kannattaa miettiä mihin sitä apua tarvitsee. Itselläni käytiin läpi ruokavalio, ruoka-ajat ja liikunta, sekä pohdittiin stressinhallintakeinoja.

Kuntokeskuksen ja yksityisen PT:n välillä ei juurikaan hintaeroa ole. Yksityinen saattaa olla jopa edullisempi. Kannattaa siis miettiä mikä itselle on oleellista. Kuntokeskus-PT on sidottu omaan keskukseensa, silloin toki pääsee käyttämään ko. keskuksen tiloja ja kursseja. Yksityinen PT ei opasta ketjujen kuntokeskuksissa, mutta saattaa olla mukanasi metsälenkillä  tai melomassa ja ottaa yhteyttä myös virka-aikojen ulkopuolella.


Otsikkoon vielä - ensimmäinen tavoitteeni on saavutettu. Se alkaa seiskalla, paino nimittäin :)























Ei kommentteja:

Lähetä kommentti