No ei mulle ruoka maistu kuin vasta lounasaikaan.
Lisää kasviksia jokaiseen ruokailuun, vaikka salaattia ja tomaattia leivälle.
Tota, ne leivät vettyy kun mä vien ne evääks jos niissä on jotain kasviksia päällä.
Tota, ne leivät vettyy kun mä vien ne evääks jos niissä on jotain kasviksia päällä.
Saat järkyttävän vähän kalsiumia!
No tää onnistuis kyllä, rakastan maitoa! En vaan jaksais kantaa sitä kaupasta...
Pidin ruokapäiväkirjaa kolme päivää. Kirjasin siihen tarkasti kaikki ruoka-aineet mitä söin, kuinka paljon söin, missä söin, mihin aikaan söin, millä fiiliksellä söin, ja vielä mahdollisen liikunnan kaiken sen syömisen joukkoon. Kadri purki muistiinpanoni ja sen jälkeen käytiin yllä oleva keskustelu. Ja se jatkui aika lailla samanlaisena vielä tovin. Väite ja vastaväite. Minulla oli heti syy, selitys sille miksi syön epäsäännöllisesti, miksi en voi tehdä hänen ehdottamallaan tavalla.
Miksi ihmeessä minä juntturoin vastaan? Koska myöntyminen muutoksiin vaatii poistumista omalta mukavuusalueelta. Se vaatii rutiinien murtamista, ehkä joudun näkemään vähän vaivaakin. Ja sitten on se epäonnistumisen pelko. Kun valmiiksi selitän miksi en voi muuttaa tapojani, niin epäonnistuminen ei tunnu niin pahalta. Olenhan valmiiksi selittänyt miksei homma onnistu!
Omien ruokatottumusteni tulos näkyy vaa'an lukemassa. Miksi en siis antaisi mahdollisuutta Kadrin neuvoille ja luottaisi, että toisenlainen ruokavalio ja rytmi veisi toivottuun tulokseen. Aloitin ruokapäiväkirjan pitämisen uudestaan, tällä kertaa itseäni varten. Lisäksi täytän tunnollisesti Kiloklubiin samat tiedot.
Kiloklubista on helppo tarkistaa ruokavalion tasapainoisuus ja sen että syön tarpeeksi. Yllättäen se onkin ollut isoin kynnys. Kokemuksesta tiedän, että jossain kohtaa syöminen riistäytyy käsistä, jos elän liian niukalla ruualla. Päivän ennakkoon suunnittelu ja eväät (myös välipalat) ovat tähän mennessä ehkäisseet ruokakatastrofit.
Juuri tällä hetkellä tuntuu hyvältä. Olen luonut uudet rutiinit niin syömisen kuin liikunnan saralla. Kestää aikansa ennenkuin muutoksesta tulee pysyvä. Kaksi vuotta, olen kuullut monesta suusta. Ensimmäisen puoli vuotta minulla on tuki, sillä pääsen vahvaan alkuun.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti