lauantai 20. kesäkuuta 2015

Kyllä mä tän haldaan!

Pikkuhiljaa mieleen alkaa hiipimään tunne, että olen ottanut muutoksen haltuuni. Syön kevyesti, säännöllisesti ja terveellisesti. Paino putoaa hissukseen, ei vauhdilla, vaan ihan "suositusten" mukaan puoli kiloa viikossa. Olen jo voiton puolella - vai olenko sittenkään?

Puhelin piipitti tekstaria muutama ilta sitten; kotona vai töissä? Kotonahan minä, vapaapäivää viettämässä, sohvalla telkkaria katsellen. Hetken päästä Kadrin ääni kuuluu jo korvaani. Miten sulla menee? Et ole pariin päivään merkannut syömisiä, alkaako motivaatio hiipua? Katsoin Kiloklubiin merkkaamiani syömisiä. Viimeisen viikon ajalta aamupäivinä kaikki on merkattuna tunnollisesti, iltapäivinä ja illalla ei enää. Tuolta päivältä puuttuu se makkarasämpylä, tuossa söin vähän lakua (Brunberg-tuliainen Porvoosta), ja tuossakin söin lakua ja tuossa. Juhannuksen kunniaksi söin grillimakkaran ja Amerikkalaisia pastilleja.

Piilotanko Kadrilta nuhteiden pelossa herkut ja lipsumiset? Onko herkkujen määrä niin "pieni" ettei niitä kannata merkitä? Vai valehtelenko itselleni että hyvin menee? Siis meneehän minulla hyvin. Oikeasti. Liikun edelleen ahkerasti ja painokin tippuu. Mutta - ei se herkkujen syöminen muutu tekemättömiksi, jos jätän sen kirjaamatta. Päin vastoin, tulen sokeaksi sille että herkuttelen ja pian lipsun taas entiseen. Minä ja kaukosäädin sohvalla kera sokerin, meidän parhaan kaverin.

Tuntuu, etten kaikesta ajatustyöstä huolimatta, ole täysin sisäistänyt tätä muutosta. Suhtaudun kulinaarisiin nautintoihin, kuin tämä olisi projekti jolla on alku- ja loppupäivä. En siten, että tämä on elämän mittainen muutos, johon kuuluu koko kirjo arkisyömisestä juhlaherkutteluun. Luulin jo olevani voitolla kun selvisin työmatkan haasteista, mutta haasteena ei näköjään olekaan juhla, vaan arki ja arjen itseni palkitseminen.

Jatkossa - jos herkuttelen, niin herkuttelen harvemmin ja hyvällä omatunnolla. Kirjaan sen ylös itseäni varten. Olen elämänmuutosta pusaamassa, se ei tarkoita kieltäytymistä herkuista, vaan niiden hallittua sisällyttämistä elämään. Vau! Olipa mahtipontista :)


torstai 11. kesäkuuta 2015

Voimaa maisemasta

Joskus sitä liikunnan iloa joutuu etsimään. Kun pikkuisen väsyneenä katsoo ikkunasta ulos ja näkee puut vaakasuorassa tuulen voimasta, niin reipas pyörälenkki ei sytytä. Yhtä lailla ajatus parin tunnin kävelystä tuntuu mahdottomalta,  kun kotona pitäisi puuhailla kaikenlaista. Mutta menen silti. Menen, ja ennen pitkää, nautin menostani.

Joskus lähden lenkille vähän pidemmälle, paikkaan joka rauhoittaa, voimauttaa ja tuottaa mielihyvää. Niinkuin suomalaiset, menen metsään tai veden ääreen.  Hienoja maisemia löytyy kaupunkialueiltakin, kun maisemaa katsoo muutoin kuin tuulilasin läpi.


Tässä muutamia fiiliskuvia lenkkimaastoista; Jalan Nuuksiossa ja Kivenlahdessa, pyörällä rantaraittia Koukkuniemessä, Haukilahdessa ja Westendissä.

Patikoiden


Rantaraitilla pyöräillen






sunnuntai 7. kesäkuuta 2015

Minulla on syyt!

Sä et syö aamupalaa?
No ei mulle ruoka maistu kuin vasta lounasaikaan.

Lisää kasviksia jokaiseen ruokailuun, vaikka salaattia ja tomaattia leivälle.
Tota, ne leivät vettyy kun mä vien ne evääks jos niissä on jotain kasviksia päällä.

Saat järkyttävän vähän kalsiumia!
No tää onnistuis kyllä, rakastan maitoa! En vaan jaksais kantaa sitä kaupasta...

Pidin ruokapäiväkirjaa kolme päivää. Kirjasin siihen tarkasti kaikki ruoka-aineet mitä söin, kuinka paljon söin, missä söin, mihin aikaan söin, millä fiiliksellä söin, ja vielä mahdollisen liikunnan kaiken sen syömisen joukkoon. Kadri purki muistiinpanoni ja sen jälkeen käytiin yllä oleva keskustelu. Ja se jatkui aika lailla samanlaisena vielä tovin. Väite ja vastaväite. Minulla oli heti syy, selitys sille miksi syön epäsäännöllisesti, miksi en voi tehdä hänen ehdottamallaan tavalla.

Miksi ihmeessä minä juntturoin vastaan? Koska myöntyminen muutoksiin vaatii poistumista omalta mukavuusalueelta. Se vaatii rutiinien murtamista, ehkä joudun näkemään vähän vaivaakin. Ja sitten on se epäonnistumisen pelko. Kun valmiiksi selitän miksi en voi muuttaa tapojani, niin epäonnistuminen ei tunnu niin pahalta. Olenhan valmiiksi selittänyt miksei homma onnistu!

Omien ruokatottumusteni tulos näkyy vaa'an lukemassa. Miksi en siis antaisi mahdollisuutta Kadrin neuvoille ja luottaisi, että toisenlainen ruokavalio ja rytmi veisi toivottuun tulokseen. Aloitin ruokapäiväkirjan pitämisen uudestaan, tällä kertaa itseäni varten. Lisäksi täytän tunnollisesti Kiloklubiin samat tiedot. 

Kiloklubista on helppo tarkistaa ruokavalion tasapainoisuus ja sen että syön tarpeeksi. Yllättäen se onkin ollut isoin kynnys. Kokemuksesta tiedän, että jossain kohtaa syöminen riistäytyy käsistä, jos elän liian niukalla ruualla. Päivän ennakkoon suunnittelu ja eväät (myös välipalat) ovat tähän mennessä ehkäisseet ruokakatastrofit.

Juuri tällä hetkellä tuntuu hyvältä. Olen luonut uudet rutiinit niin syömisen kuin liikunnan saralla. Kestää aikansa ennenkuin muutoksesta tulee pysyvä. Kaksi vuotta, olen kuullut monesta suusta. Ensimmäisen puoli vuotta minulla on tuki, sillä pääsen vahvaan alkuun.




 


torstai 4. kesäkuuta 2015

Apua välineistä ja apuvälineistä

Minä olen välineurheilija. Ruoka on parempaa, seksi kiihkeämpää ja uuma hoikempi, kunhan vain kotona on oikeat välineet. Eikö?! Aina tulee jokin uusi vekotin, jonka hankittuani kuvittelen hallitsevan paremmin elämääni, laihtuvani, liikkuvani enemmän, tai joka antaa lisäaikaa vuorokauteen. Kotiin onkin kertynyt runsaasti kuntolivälineitä. Jumppapallon ja -maton taisin hommata ensimmäiseksi. Pian perässä seurasivat käsipainot ja kuntopyörä. Sitten olikin vuoro nyrkkeilysäkillä ja vihoviimeinen hankintani on juoksumatto. Siltikään en ole yhtään laihempi, hieman vain köyhempi.

Joitakin apuvälineitä kuitenkin on, joista olen oikeasti kokenut olevan hyötyä motivaattoreina. Sopivia välineitä ja keinoja minulle, jollakin toisella toimivat muut konstit. Juju on että tuntee itsensä ja sen mikä antaa kipinää hommaan.

Sports Tracker - Hahmotan asiat parhaiten visualisoituna. Siksi kartalle piirtyvä käppyrä motivoi tekemään aina vähän pidemmän lenkin. Teen myös usein saman lenkin ja sitten vertailen sovelluksessa vanhoihin harjoituksiin käytettyä aikaa. Datan selaaminen tuottaa omituista mielihyvää.

Polar sykemittari - antaa samantapaisia kiksejä kuin Sports Tracker. Liikuntaan käytetty aika, keski-, maksimi- ja minimisykkeet ja ne kalorit. Kun vielä olen saanut oppia miten mittaria käytetään harjoittelussa, eli seuraan lenkillä ollessa sykkeen peruskuntoaluetta ja vauhtikestävyysaluetta ja alan vähitellen ymmärtämään miten eri sykealueilla tehty harjoitus vaikuttaa kehoon.

Kuntosalikortti - Edullisin mahdollinen. Vaikka käyn vain kerran tai kaksi viikossa, niin hankinta kannatti. Kunto-ohjelmani on sellainen, että hyvin monet harjoitukset pystyisin tekemään myös noilla kotona olevilla vehkeillä. Silti koen salitreenin olevan kuitenkin tehokkaampi, tai sitten vain teen liikkeet huolellisemmin kun kerran olen salille asti vaivautunut. Ja ei, paksua naista ei katsota pitkään.

Vaaka - rakas vihollinen. Painon seurannassa korvaamaton, tosin ei välttämättä kerro koko totuutta. Uskon että treenatessa minulle on kehitynyt lihaksiakin. Koska lihasmassa painaa läskiä enemmän, niin todellisuudessa rasvaa on saattanut palaa enemmän kuin tämän hetkinen neljä kiloa, mutta osa rasvasta on korvautunut lihaksilla.
Jokainen nykäys alaspäin vaa'an lukemassa vähentää karkinhimoa.

Spotify - uusi kumppani. Pari soittolistaa eri fiiliksille; kapinalliseen menoon listalta löytyy 80-luvun Pelle Miljoonaa ja Apulantaa ja, kehtaanko sanoa, hyvässä fiiliksessä napeissa raikaa Cheek, Elastinen , Tuomas Kauhanen ja Mikael Gabriel. Joo, täti menee massan mukana. Mutta kundien energia vaan on niin positiivista, että itsekin mennessä lauleskelen ja hymyilen.
.
Kiloklubi - Liikennevalon väreissä kirkuvat pallukat huutavat heti, kun ruokavalio ei ole tasapainossa. Pikkuhiljaa olen oppinut muutakin kuin merkitsemään syödyt taulukkoon. Seuraan myös kun softa ohjaa missä on liikaa tai liian vähän syötynä. Merkkaan tänne myös liikuntasuoritukset ja vaa'an lukemat. Lisää dataa selattavaksi :)

Ruokapäiväkirja - pohja yllä olevalle ja silmien avaaja, varsinkin kun joku on lukenut sen auki ja kirjannut huomioita. Sain liian vähän rautaa, kalsiumia ja kuituja. Liikaa proteiinia (luulin sen laihduttavan) ja vääränlaista rasvaa. Huoh, ja eikun keskustelemaan missä se vika on. Olen oikeasti luullut että informaationarkkarina minulla on kohtuullisen hyvä tieto ravinnosta. Kadri kuitenkin oikoi joitakin virheellisiä käsityksiäni ja ehdotti korjauksia ruokavaliooni. Parasta on, että oikein syödessä saan ruoasta kaikki tarvittavat vitamiinit ja hivenaineet eikä tarvitse nauttia ravintolisiä.


Seuraavalla kerralla ruokapäiväkirja, väite ja vastaväite.
Nyt vielä Tuomas Kauhanen ft. Väinöväinö - Enkeli